StoleMyHeart #5

Hän astui eteeni... "Harry, kulta, rakas!" sanoin. Miehet irrottivat köydet ja ryntäsin halaamaan häntä kovaa. Kyyneleet kapusivat silmiini. "Mä olin täys ääliö kun en uskonut sua. Ei sillä ole niin väliä" sanoin Harrylle ja suutelin häntä. En tuntenut enää kipua, olin rakkaani luona. "Anteeksi, on ihana jälleen näkeminen, mutta meidän pitäisi lähteä heti sairaalaan tarkistuttamaan sinut, Amanda" joku mies sanoi. "Ei mua enää satu! Mä voin tosi hyvin, ei ole vammoja eikä muuta" väitin vastaan, mutta mies tarttui minua olkapäästä ja sanoi "Kuule, sinä vuodat verta ja meidän on pakko käydä tarkistuttamassa sinut, ettei sinulla ole vammoja. Ethän halua pyörätuoliin?" Katsoin Harrya ja hän katsoi takaisin. "Tulethan sä mukaan?" sanoin hänelle ja katsoin tätä koiranpentuilmeellä. "Höpsö, tottakai tulen", Harry vastasi ja katsoi minua takaisin samanlaisella koiranpentuilmeellä. Hymyilin Harrylle ja kävelimme käsikädessä ambulanssia kohti. 

   "*kröhöm*", kaksi paareja nostavaa miestä sanoivat yhteen ääneen ja toinen heistä osoitti, etää minun pitäisi mennä siihen makaamaan. Katsoin Harrya ja Harry pyöritteli silmiään ja nauroin hänelle. Irroitin otteeni Harryn kädestä ja menin paareja kohti. Yhtäkkiä minua alkoi huimata ja horjahdin. Harry toimi nopeasti ja sai minusta otteen ja nosti minut takaisin pystyyn. "Oothan sä kunnossa?" hän varmisti. "Joo, oon mä" vastasin ja hymyilin Harrylle. Menin paareille makaamaan ja suljin silmät. Aloin täristä, minulle tuli kauhean kylmä ja päätäni alkoi särkeä. Kun miehet sitoivat kevyesti minut parilla liinan pätkällä kiinni paareihin. Minusta kuitenkin tuntui, että en saanut happea, ne painoivat nii paljon. Hengitykseni alkoi käydä tiuhaan tahtiin. "Nämä... Nämä ovat liian kireällä, en saa happea!" sanoin äänekkäästi, että miehet varmasti kuulisivat. Aukaisin silmät ja näin Harryn katsovan minua huolestuneena. "Apua! Auttakaa joku, en saa happea!" kiljuin. Harry yritti hätä päissään löysätä liinoja, mutta hänkin oli niin hädissään ettei kyennyt siihen. Ambulanssin ovi pamahti ja kuulin rauhallisen naisen äänen. "Ei mitään hätää, minä löysään niitä" hän sanoi. Hän opetti Harrya miten tulisi toimia jos minulla alkaisi happi taas loppua. Hän katsoi vakavasti j keskittyneesti kun nainen neuvoi, miten liinat saatiin aukaistua ja miten ne saatiin kiinni. "Se ei ole kuin tavallista solmua tekisi", nainen sanoi Harrylle. Harry nyökkäsi ja piti katseensa kiinni liinoissa. Kun nainen oli löysentänyt liinojen otetta, hän pisti toisen kätensä otsalleni. "Hui kamala! Sinulla on paha kuume" nainen säikähti. "Onko se vakavaa?", Harry kysyi huolestuneena. Minä suljin taas silmäni ja mietin viime yön ja tämän päivän tapahtumia. "Rauhoittele häntä. Menemme mahdollisimman nopeasti sairaalaan. Annan sinulle autossa kylmäpyyhkeen", nainen sanoi. Sanoiko hän, KYLMÄpyyhkeen?! Minä olin muutenkin jo aivan jäässä, en kyennyt liikkumaan ollenkaan!

   Nainen meni autoon ja jotkut tulivat nostamaan minut ambulanssiin sisälle. Vaikka minulla oli silmät kiinni, oli kauhean kirkasta. En pystynyt aukaisemaan silmiäni. Ovet pamahtivat kiinni ja nainen käski Harrya laittamaan rengaslukot paikoilleen ettei paari alkaisi liikkumaan autossa. Harry painoi otsalleni jotain kylmää ja märkää ja piti toisella kädellä minua kädestä. Matka tuntui kestävän ikuisuuden. Harry puhui minulle ja minä nyökkäilin, kun hän käski vastata suullisesti, en muista edes enkä tiennyt mitä sanoin. En saanu puheesta mitään selvää.

   Havahduin siihen kun joku sähköinen osui rinnanalueelleni. Pompahdin ilmaan ja huusin "Harry, missä sinä olet?!" Aloin itkeä. En nähnyt Harrya missään. Sairaanhoitajat lohduttelivat minua ja sanoivat, että Harry on odotushuoneessa. En muistanut mitään, mitä minulle oli tapahtunut. Muistan vain sen yön, ja sen hetken kun minä ja Harry riitelimme. Katsoin kelloa, se oli puoli yhdeksän. "Onko nyt aamu vai ilta?" kysyin. Pyörittelin päätäni puolelta toiselle ja yritin palauttaa muistiani. Yksi sairaanhoitajista pysäytti pääni ja käski minun rauhoittuvan. "Nyt on ilta, Amanda. Yritä rauhoittua. Harry tulee katsomaan kun olemme tehneet kaike tarpeellisen" hän sanoi. Hengitin syvään ja yritin muistaa mitä oli tapahtunut. Päähäni koski hirveästi. Kaikkialle koski. Silmäni vuotivat verta... Tai ainakin se siltä tuntui. Valitin lääkäreille kivusta, mutta lääkärit sanoivat, että ne olivat VAIN sivuvaikutelmia piikistä jonka he pistivät minuun ambulanssissa. Ei se voinut olla vain...

   Vartin yli yhdeksän sairaanhoitajat olivat tehneet kaiken pakollisen ja päästivät Harryn katsomaan minua. Ovet vain pamahtivat kun hän rynni sisään. "Amanda, kulta oletko kunnossa?" hän kysyi huolestuneena ja istui sängylle. En saanut vastausta ulos. Hengitykseni kulki niin huonosti. "Amanda? Oletko kunnossa?!", Harry kysyi uudestaan. Pakotin itseni vastaamaan. "O-olen" kuiskasin. Suljin silmäni... Mutta kun yritin aukaista niitä, en pystynyt. Se oli mahdotonta.

*Harryn näkökulmasta*
   Käskin Amandaa aukaisemaan silmänsä. Hän ei aukaissut. "Amanda? Aukaise silmäsi. Haluan nähdän sun silmät" vikisin. Ääneni tuntui piipittävän kuin jollakin pikku hiirellä. Huolestuin.  Hän ei aukaissut silmiään. Sairaanhoitajat olivat lähteneet huoneesta. "Amanda rakas, aukaise silmäsi" sanoin kovemmalla äänellä. Painoin käteni hänen poskeaan vasten. Ne tuntuivat kylmiltä. "Amanda?" sanoin. Katsoin häntä, hän ei liikkunut. Siirsin korvani Amandan suun eteen, kuullakseni hengittikö hän. Pääni nousi pystöön salamannopeasti, kauhusta. Amanda ei hengittäni. "Amanda!" huusin. "Amanda rakas, kuuletko sinä minua?!" huusin ja ravistin häntä olkapäistä. Kyyneleet vierivät poskillani ja tippuivat sängyn laidalle. "Amanda?" huusin. Ei mitään vastausta. Hän ei liikkunut vieläkään. "Amanda, herää! Minä tässä, ei mitään hätää, voit aukaista silmäsi!" huusin. Muut pojat juoksivat huoneeseen. He olivat olleet odotushuoneessa kanssani. "Mitä täällä tapahtuu?", Zayn kysyi. Ravistin Amandaa ja koetin saada häntä hereille. "Hän ei hengitä! Käykää hakemassa apua!" huusin. Niall ja Zayn menivät hakemaan apua...

*Amandan näkökulmasta*
   Kauas avautui kirkas valo. Se tuli lähemmäs. Kuljin sitä kohti. Edessäni oli suuret kultaiset portit. Ne olivat varmaan ainakin 50 metrin korkuiset. Seisoin kuin jonkinlaisen pumpulin päällä. Porttien vieressä seisoin piitkä, tosi pitkä parrakas, valkoiseen kaapuun pukeutunut mies. Hän on varmaan ainakin 30 metriä, mietin. "Kuulin tuon. Mies sanoi. Silmäni suurenivat... "O.O" Miten tämä on mahdollista? Enhän mä ees sanonut mitään... Vain ajattelin, mietin taas. "Minä kuulin tuonkin! Ja tiedoksi, olen vain 10 metriä" hän sanoi taas. "Vain..." sanoin itselleni.

   Kävelin ihan portin eteen ja koetin sitä kämmenellä. Se tuntui sileältä, mutta se oli kostea. Ja tahmainen. "YÄK!" sanoin kovaan ääneen ja irrotin käteni portista. Kädestäni jäi valumaan tahmeaa limaa. Mies huokaisi ja kysyi "Haluatko astua taivaaseen, kuolla rauhassa, vai palata maahan?". Silmäni suurenivat taas "O.O oonko mä taivaassa? Oonko mä kuollu?" kysyin ihmeissäni. "Olet", mies vastasi taas huokaisten. "Siistii" sanoin. Katsoin porttien läpi taivaan toisellepuolelle. Kaikki näyttivät niin iloisilta. Kukaan ei riidellyt, vaan kaikki olivat ystävällisiä toisille. "Haluan mennä tuonne" sanoin ja osoitin portin läpi iloisia ihmisiä. Mies kyykistyi ja hänen polvansa naksahtivat niin, että säikähdin. "Kuule, sinua odotetaan tuolla alhaalla, että palaisit, toisin kuin täällä ylhäällä kuolleet läheisesi. He haluavat, että jatkaisit elämääsi onnellisena ja kuolisit vasta tarinan lopussa", mies sanoi. "Minkä tarinan?" kysyin ihmeissäni. "No sinun oman tarinan! Sinun ei kuulu kuolla vielä", mies sanoi. "Mistä sä sen voit tietää?!" huusin miehelle ja yritin repiä portteja auki. "Koska minä olen Jumalasi!", mies karjahti. Silmäni suurenivat taas "O.O o-okei no sitten.." sanoin hiljaa ja aloin kävellä takaisin maahan. "Hei odota!", Jumala huusi perääni. Katsoin taakseni ja näin hänellä olevan kädessään joku veneen näköinen vehje. "Tällä pääset maahan" hän sanoi ja asetti sen pilvien päälle. Kapusin kyytiin ja ajoin sen kanssa alas.

   Yhtäkkiä leijuin itseni yläpuolella. Tajusin, että katsoin itseni rumista, joka oli kuolleena. Suuni päälle oli apuhappilaite. Minut oli puettu siniseen sairaala-asuun. Olin niin rentona, etten ollut koskaa ennen ollut niiin rentona. Sieluni riippui vai ilmassa. Ympärilläni oli varmaan kymmenen sairaanhoitajaa. En kuullut mitään vaikka huoneessa oli täysikuhina. Huomasin Harryn istuvan penkillä. Hän itki katkerasti ja pojat lohduttelivst häntä. Myös Louisilla ja Liamilla valui muutamia kyyneliä. Silloin tajusin, että Harry todella rakastaa minua. En voinut jättää häntä niin. Sukelsin ruumiiseeni... Ja kun aukaisin silmät. Olin taas oma itseni.

   "Tämä on ihme!" yksi sairaanhoitajista huusi ja pumppasi nyrkkejänsä ilmaan voiton merkiksi. Hän todella rakasti työtään... Muutkin sairaanhoitajat hurrasivat palaamisestani henkiin. he antoivat Harrylle tilaa ja Harry ryntäsi pää kolmantena jalkana luokseni. Hän polvistui sängyn viereen ja otti kädestäni kiinni, suuteli sitä. Hänen kasvonsa olivat turvonneet ja silmät punottivat itkusta. "Sä et uskokaan minkälaisen seikkailun mä koin" sanoin hänelle. "Sä et puolestaan usko kuinka huolestunut mä olin. Tiesin ettet luovuta. Mä rakastan sua, Amanda", Harry sanoi. "Mut mää sua enemmän" sanoin Harrylle ja halasimme romanttisimman halauksen jota olimme tähän mennessä halanneet...

 ANTEEKSI IHMISET, OLIN UNOHTANUT SALASANANI NIIN EN VOINUT KIRJOITTAA UUTTA FICCIÄ, MUTTA TÄSSÄ TÄMÄ TAAS OLIS TOIVOTTAVASTI TYKKÄSITTE :)

#MinäVaa

  

Koristurnaus :)

Moikkelis mooi!:)

   Eli tänää oltii koristurnaukses yhes toises koulus, mis me EI opiskella (selitys 6/5) sinne osallistu meijä luokalta 5 tyttöö ja 5 poikaa:) me (6a tytöt) voitettii ja hävittii kakse pelii :) ekaks kaikki oltii kauhee nälissämme nii hävittii kaks pelii mut sit oliki ruoka tauko ja mentii syömää. Ruokana oli lasagnea ja maistu hyvälle piiitkästä aikaa ku on syöny lasangea :D

   Sit ruoan jälkee ku pelattii nii oltii tosi energisiä ja voitettii sen kaks pelii :) eka peli voitettii 8-0 ja seuraava peli voitettii 7-1 :))) mut jöööö eips mulla mtn enää xD oli vaa pakko jakaa voittajafiilikset C: ja teijänhän oli niin pakko tietää täst ilouutisest, vai mitä? ;)

Moiks x)

#MinäVaa

  

Shoppailua ;)

Mooii :)

   Kävin tänää siis shoppailee vähä kaikkialla xd ilosta jos tajusitte... Kävin KappAllhissa, koska siel oli 1Dpaitoja! <3 jajaja kävin myös kärkkäsella ku oli sikapäivät :) kuvia vähä niist mun ostoksis..:

 Robin -lehti, ABC:ltä XD

 1D -kynäsarja <3 kärkkäseltä

 ööö... sormikkaat+kynsikkäät XD ja säärystimet :) kärkkäseltä

 1D -paita <3 KappAllhista :)

 rannekoru, Kappallhista :)

   Koska olen vajokki nii en osannu kääntää noit kuvii :) saatte tyytyä nyt noihi. Ja laatu on mitä parasta kuvat on otettu peruspaskalla digikameraala xd mut saan synttärilahjaks järkkärin <3 ja mun synttärit on helmikuus :)))))

    Tänää oli kiva liikkatunti 8) pelattiin jalkkista jumppapallolla :D se oli hauskaa oli A-luokka vs. B-luokka ja A:t voitti eli me! :) Tammenterhot voittaa:D ja reksillä (joka on meijä liikanope kans:/) tuli se pallo päähä XD tää on meijä eka ja viimene vuos ku reksi on meijä liikan ope ja me ollaa nyt jo potkittu sitä pallolla ainaki 3-5 kertaa!XDDD aina ku meil on jtn pallo juttuja nii on osunu reksiä x) joo on ilosta.. -.-

   Mut joo huomen serkun synttärit Oulaisis, Lampisaares :) sille samanlaiset sormikkaat+kynsikkäät ja säärystimet ku mulla ^^ jajaja sit tietysti karkkii ja semmoset feikkilasit nii ku mulla (nolo esittäytyy) :DDDD

mut joo ei mul oikee oo enää mtn kirjotettavaa nii sanon teille heipat(: :

Moikkaa <3

xx

#MinäDirectioner

 

StoleMyHeart #4

Heräsin ja huomasin, että minut oli köytetty tuoliin kiinni. Katselin ympärilleni ja olin kuin jossain likaisessa ja vanhassa tehtaassa. "Päästäkää mut pois!" huusin. Aloin rimpuilla tuolissa ja kaaduin tuolin kanssa selälleen maahan. Joku nosti minut ylös. "Mä haluun pois!" kiljuin. "Nii varmasti haluutkin, mut et pääse". Hän käveli eteeni. Hän oli mies, enkä nähnyt hänen kasvojaan sillä hänellä oli huivi. "Ottaisitko huivin pois?" Tyyppi katsoi minua tuimasti. "En" hän sanoi. "Ota se pois" käskin. "En" hän sanoi rasittavalla äänellä. "Ota se saatanan huivi pois!" käskin taas. "EN. Harmony, tuo laatikko" mies huusi. Yritin rimpuilla köysistä taas pois, mutta ne olivat liian tiukasti sidottu. Yritin saada miehen löysentämään köysiä, joten sanoi tälle: "Mulla ei kohta enää ees kierrä veri mun yläkropassa, jote voisiksää vähä jeesata ja löydentää näit naruit?". Miehen viereen tuli se tyyppi jonka nimi oli varmaan Harmony, iso laatikko kädessään. "En voi. Saat vähän piristystä, tuosta laatikosta" mies sanoi ja nyökkäsi Harmonylle. Hän tuli lähelleni ja näin, että laatikko oli täynnä nauloja."M-mitä noilla nauloilla?" kysyin ääni väristen. Mies vain pyöritteli silmiään ja Harmony astui pari askelta taaemmas. "Miks te ees sieppasitte mut? Sanokaa ees yks järkevä syy" mumisin heille. Painoin pääni alas, koska arvasin, että Harmony aikoi heittää tai kaataa naulat päälleni. Kysymkseeni ei vastattu, mutta arvasin oikein. Kun juuri olin nostamassa katsettani ylös näin pitkien otsahiuksieni läpi kun Harmony heilautti laatikkoa taaksepäin, eteenpäin, taaksepäin, sitten hän keräsi niin paljon voimaa, että naulat lensivät laatikosta vauhilla päälleni. Jokaikinen naula tuntui tuskalliselta piikiltä iholla ja sitä tuntui kestävän ikuisuuden. Kun vihdoin ja viimein 'naulasade' loppui, miehet lähtivät pois. Jäin vain yksikseni itkemään paikalleni.

   Minuun sattui ihan kauheasti. Elämäni vilisti silmieni edestä. En saattanu aukaista silmiä, olisin nähnyt itseni niin huonossa kunnossa. Kaikki vihaavat minua. Haluan kuolla sillä minuutilla. Itkin katkerasti. Ajattelin vain, että tämä kaikki on minun syytäni. Minun ei olisi pitänyt huutaa ja suuttua siitä uutisesta Harrylle. Kuolisin pian verenvuotoon, eikä mua jäis kukaan kaipaamaan. Joutuisin Helvettiin, olen ollut niin julma kaikille. Minulle ei pidettäisi varmaan edes hautajaisia kun olen... Hetkinen,,, kuulin askelia. Ne,, tulivat minua kohti. Yritin pyyhkiä kyyneleitäni olkapäähän kunnes muistin, että minulla oli ollut meikkiä, jotka leviää helposti. Se vain pahensi asiaa, askeleet tulivat kokoajan vain lähemmäs ja samassa kuulin ne aivan takaani. Ne pysähtyivät. Tunsin lämpimän ihan selkääni vasten. Tuttu tuoksu...

   Tuolin selkänojaan tarttui joku ja alkoi raahata minua mukanaan. Olin niin hämmästynyt, että olin ihan hiljaa. Mistä tunsin sen tuoksun? Ei kai se voi olla... Taluttaja kallisti tuolia hiukan taaksepäin ja kiristi vauhtia. Kuulin narisevan oven äänen ja minut raahattiin ulos. Ovi paukahti kovaa ja samassa huomasin, että paikalla oli poliiseja ja ambulanssi lääkäreineen. Alue jossa kaikki olimme, oli rajattu varoitusnauhalla. Nauhan sisäpuolella oli vielä aidat ja vartioita. Aidan takana oli valtavasti porukkaa, jotkut heistä kiljui. Köysiä alettiin irroittamaan pois ja sitten hän käveli eteeni...


Sori en oo pitkää aikaa kirjottanu ku on ollu nii kiireitä etten oo ehtiny kirjottaa mut täs ois taas yks ja toivottavasti tykkäsitte :)

#ViiviStyles<3

StoleMyHeart #3

Tarkistin facebookin ja huomasinkin tämän; joku oli jakanut nettilehden uusimman julkaisun. "Herrajumala!" kuiskasin itselleni. Nettilehteen oli kirjoitettu: 
Suositun poikabändin One Directionin laulajalla, Harry Stylesillä, 19, on tyttöystävä. Parin huomattiin vilahtavan matkatoimistoon henkivartiansa Paulin johdattelemana. Haastattelijamme, Laura Willison, 34, huomasi Harryn Lontoon kauppakadulla. Hän haastatteli Harrya, joka ilomielin kertoi suhteestaan kauniiseen blondiin.

Oletteko olleet kauaa yhdessä? - Ei kauaa...

Pystytkö määrittelemään kuinka kauan? - En tarkalleen muista milloin suhteemme alkoi, mutta ei siitä tosiaankaan ole kovin kauaa. Ehkä jotain viikko tai pari.

Onko suhteenne alkanut mukavasti? - On todella, me kummatkin rakastamme toisiamme.

Oletteko käyneet jo syömässä kahdestaan? - Ollaan me pari kertaa, mutta harvoin pääsemme ilman henkivartijaa tai poikia, kun ne aina änkäävät mukaan.

Pelkäätkö yhtään, että suhteesi blondiin, voisi heikentää suhdettasi muihin teidän bändin jäseniin? - En usko, koska kyllä me ollaan poikienkin kanssa yhtä hyvin tai melkein paremminkin kavereita kun tyttöystäväni tuli kuvioihin.

   Enempää minä en kestänyt lukea.  Otin mehulasini ja rynnistin makuuhuoneeseen. Kaadoin mehut Harryn naamalle ja revin hänet alas sängystä. "Ääh, kulta mitä nyt?" hän voivotteli pyyhkien mehuja silmistään. "Uskomatonta! Mä luulin et mä voisin luottaa suhun!" huusin Harrylle. "Mitä...? Mitä hemmettiä on tapahtunu?!" Harry kysyi tietämättömänä. "Just, iha niiku et ees tietäs" huusin vedet silmissä ja nakkasin kännykkäni Harrylle, että tämä lukisi uutisen, että 'muistaisi' mitä on tapahtunut. Harry otti kännykkäni sylistään ja alkoi lukea. "Mitä helv...?" hän vain mumisi. "Sitä helvettiä, että sä lupasit mulle ettet kantele meijän suhteesta lehdille! Miten sä voit tehä noin? Mä oikeesti luulin et sä rakastat mua.. Tai no,, kyllähän sä siin sanoit et me rakastetaa toisiamme, tai ainaki sää rakastat mua. Entiiä uskonko et sä rakastat mua, enkä usko et mä enää rakastan sua ku sä petät mua tollee!" huusin. Siinä vaiheessa pojat kerääntyivät katsomaan mitä tapahtui. "Miks täällä huudetaan?", Niall kysyi ja pyyhki rähmää pois silmistä. "Siks ku Harry petti mua!" kiljuin ja juoksin poikien läpi ovelle. "Amanda rakas, kuule miten saan sut uskomaan etten mä oo sanonu mitää niille hemmetin idiooteille!", Harry huusi ja juoksi perääni. "Et mitenkään, mä en enää luota suhun ku sä oot tommone kusipää paska-aivo!" huusin. Harry painoi minut vasten ovea ja yritti rauhotella minua hiljaisella äänellä "Shh, en mä ole sanonut niille mitään. En ole nähnyt kuin viimeksi jotain vuosi sitten. Usko mua, mä rakastan sua mun sydämmestäni". Kyyneleet vierivät poskillani kuin mitkäkin vesiputoukset. Katsoin Harrya silmiin, näin niissä totuuden. En kuitenkaan uskonut häntä ja läppäsin kovaa häntä kämmenellä poskeen ja riistäydyin irti hänen otteestaan ja juoksin ulos.

   Juoksin, itkin ja juoksin ja itkin. Välillä kävelin, koska hengästyin. Juoksin taas toodella pitkän matkaa ja itkin. Lopulta aloin väsyä niin, etten jaksanut enää seistä. Jäin maahan makaamaan ja suljin silmäni. Ajattelin, että olen siinä vain pienen hetken, mutta nukahdin ja heräsin jossain ihan muualla, mihin olin jäänyt...

Juu täs oli taas tämmöne :3

#Minävaa(;

 

StoleMyHeart #2

Harry tuhahti ja rynnisti ovelle. "No mitä?!" hän sanoi aukaistessaan oven. Siinä vaiheessa minä ilmestyin paikalle juomani kanssa ja Harry otti minut kainaloonsa. Ovella olivat Liam ja Louis. "S-se, se, s-se, se tyyppi sanoi, että vaan teijän huoneet on maksettu!", Liam änkytti. Harry katsoi minua turhautuneesti. "Mitä sitten?", hän sanoi ja läppäsi kämmenensä vasten otsaansa. "Ne huoneet jonne majoiduimme, olivat varattuja joillekin muille", Louis sanoi. Harry kutristi kulmiaan. "Eli...?" hän kysyi epäröiden. Otin kulauksen mehustani. "Eli meidän kaikkien pitää majottautua sinne, teidän huoneeseen", Louis huokaisi. Nielaisin osan mehuistani väärään henkeen. Aloin yskiä kovasti ja Harry tajusi tilanteen npoeasti ja alkoi lyödä minua selkään. "Ei", Harry sanoi. "Ei käy". Minä olin samaa mieltä. Me kaikki kuusi samass ahuoneessa? Ei todellakaan käy! "Miten niin 'ei käy'?", Liam kysyi. "Ei se tule onnistumaan, saatte luvan yöpyä ulkona siihen asti, että saatte omat huoneet", Harry sanoi päätäväisesti ja osoitti ulos. Hän sulki oven ja kysyi minulta "joko on parempi olo, kulta?" Laitoin tyhjän lasini pöydälle ja hymyilin Harrylle. "Joo on, mutta eikö meidän pitäisi päästää pojat pinteestä?" kysyin Harrylta nätisti. Häntä huomattavasti vaivasi se, että me kaikki tulisimme lopulta nukkumaan samassa huoneessa. "No...", Harry mumisi. Suutelin häntä ja kysyin uudestaan: "Minun vuokseni?". Tulimme samalle aaltopituudelle ja päästimme pojat sisään. He olivat jo tulleet ovelle kamoineen. Heidät oli tieten potkittu pihalle, päättelin. "Kostan tämän", Harry sanoi ja pojat ryntäsivät sisään.

*Harryn näkökulmasta*
   Eka päivä menee aina huonosti, sitten asiat paranevat... Hoin tuota samaa lausetta kokoajan päässäni tai ääneen. Missähän mun pitää nukkua...? "Nyt suunnitellaan nukkumapaikat" ilmoitin. Keräännyimme sohvan edustalle. "Ihan miten herra haluaa", Niall päsäytti. "Okei, minä ja Amanda nukumme sängyssä ja muut lattialla, piste" sanoin ja menin jääkaapille. "Oooouh", Liam sanoi. Amanda tuli luokseni ja sanoi "Minä voin nukkua vaikka lattialla". Suljin jääkaapin oven ja tartuin Amandaa lantoista, se saa hänet pehmentymään ja monesti muuttamaan mielensä. "Etkä voi" sanoin hänelle. "Vuorotellaan, me nukutaan tää yö pari sängys ja muut saa päättää mis ne nukkuu ja ens yönä on toisinpäin, jotku 2 nukkuu sängys ja me lattialla tai sohvalla", Amanda intti minua kysymysmerkillä. "Se sopii minulle ja Kevinille!", Louis huudahti. "LOUIS!" huusimme kaikki kuorossa. "Ei pyhä äiti, etkai sää nyt jo oo ostanu feikkipulua?!" sanoin Louisille. "Mmm, en. Se on oikea katso vaikka", Louis sanoi ja leikki, että pulu olisi oikea. Niall napsautti sormiaan ja Zayn löi kämmenensä vasten naamaansa. "Oumai..." hän mutisi.

*Amandan näkökulmasta*
   Heräsin yöllä kun minulle tuli nälkä. Loikin Liamin, Zaynin ja Niallin yli jääkaapille, Louis ja Kevin nukkuivat sohvalla. Otin mehupurkin, voita ja juustoa. Tein itselleni juustovoileivän ja kaadoin loput mehuista lasiin. Eilen oli aika kuuma päivä ja joimme paljon. Otin kännykkäni pöydältä ja tarkistin facebookin ja huomasinkin tämän...;


Juu täs oli taas tämmöne sori jos teen liia lyhyitä,mut en vaa kertakaikkiaan tehä pitempiä xd ja toivottavasti tykkäsitte :)

xoxo

#MinäVaa

  

StoleMyHeart #1

Katselin ympärilleni. Paikka vaikutti isolta, vaikka esitteessä sen piti olla pikku kylä. Olimme poikien kanssa tulleet viettämään lomaa jonnekkin pikkukylään Englannissa. Harry tarttui minua kädestä ja raahasi perässään pois muiden ihmisten jaloista. "Ollaanko me tultu varmasti oikeaan paikaan?" kysyin Harrylta. Harry nyökkäsi ja lisäsi vauhtia. Yritimme pysyä muiden perässä kun he kaikki menivät niin lujaa. Yhtäkkiä Harry pysähtyi ja sanoi: "No, mikä kiire meillä muka on? Kyllä ne oottaa meitä ulkona". Hymyilin Harrylle ja tämä suuteli minua. Emme olleet seurustelleet vasta kuin pari päivää ja Harry kysyi minua mukaan lomalle.

     Ulkona huomasimme, että pojat olivat ehtineet jo ostaa jätskit läheiseltä jätskikiskalta. "Sori Harry meil on vaa Amandalle jätski", Louis sanoi ja ojensi jäätelön minulle. Kiitin poikia ja annoin Harryn nuolaista jätskiä. "Aaw söpöä", Liam sanoi. Harry nauroi ja irvisti söpösti minulle. "Kuka tietää missä meijän hotelli on?", Zayn kysyi. Minä kohautin olkapäitä ja Niall napsautti sormiaan. "Sen pitäs olla tässä kylässä" hän sanoi tietäväisesti. "Olen samaa mieltä", Harry sanoi pokkana. "Katsokaa, Kevin!", Louis huudahti osoittaen pulua. "Ei se taida olla Kevin kun se sua noin lähetee karkuun" sanoin nauraen Louisille kun tämä yritti ottaa pulua kiinni. "Hmh, saatat olla oikeassa. Kevin oli vähän isompi ja tuo oli tyttö", Louis mumisi. "Meijän hotelli taitaa olla tuolla", Harry sanoi ja osoitti jotain kohtaa kartasta. "Riippuu mikä sen nimi on?", Liam kysyi. Annoin loput jätkistäni Harrylle. "Kiitos kulta" hän sanoi ja nuolaisi sitä. "Ööö... Champspendsin hotelli on paikan nimi" Harry jatkoi selväsi artikuloiden. "Sinne siis, Champspe-mikälie-hotellille!", Niall sanoi napsauttaen taas sormiaan. "Champspendsin hotelli" minä varmistin.

     Kiitos meidän kaikkien karttalukutaitojen, miedän piti kysyä ainakin 5 kertaa tiedättekö missä me ollaan? tai tiedättekö missäpäin on Champspendsin hotelli? Ja onneksi minun ei tarvinnut  kysyä kertaakaan...  Minulla ja Harrylla oli oma huone ja Zayn ja Liam olivat samassa huoneessa ja Louis ja Niall olivat samassa huoneessa, koska se tuli halvemmaksi. "Kieltämättä, ei tämä kyllä miltään pikku kylältä vaikuta" sanoin Harrylle kun olin purkamassa laukkuani. Lopetin hetkeksi kun huomasin Harryn tulevan makuuhuoneeseen mehun kanssa ilman paitaa. "Kiitos" sanoin ja istuin sängylle, Harry istu viereeni. "Uskon, että Englannissa on pienempiäkin kyliä. Tämä on kaupunki tai siltä se ainakin vaikuttaa" hän sanoi ja haroi hiuksiaan. Harry asetti kätensä lantiolleni ja suuteli minua pitkään. Yhtäkkiä ovea alettiin paukuttamaan ihan hulluna. "Amanda, Harry tulkaa äkkiä avaamaan, on tapahtunut jotain hirveää!!", Liam huusi hakkaen edelleen ovea.


     Nonii tää ny oli tämmönen alotus tälle ja toivottavasti tykkäsitte :) jatkoo tulee sit ku tulee. Ehk huomen alotan taas kirjottelee, emt x)

  

#Viivi :3 

Kauppojen yöt :3

     Eilen oli siis kauppojen yöt jaja oli tosi hubaa :D sielä esiinty tää Tatu Sandvig (tai miten nyt kirjotetaankaa) siitä KIDSing'istä ja Viskarssin Artturi poeka :DD Wiskari weti hianosti pari kipaletta ja meil oli meiniki täysil waik ei ees olla fanei xd Vaikka mul oli 20€ rahaa ni en ostanu muuta ku korun ja limsan... Se ei oo kovin mun tapaista :P

     Mut tänää olin kahesti kärkkäsellä OYE ihQ. Ja kävin myös ärrällä xd kärkkäseltä ostin 4€:llä irttareita ja kaks semmosta Fenix juomaa. Niist ei oikee ota selvää et onko ne limsoja vai mehuja ku niis ei oo paljoo happoja.  Ärrältä ostin Brain Burnerzeja ja laitoin eka kaks kerralla suuhu ja sit kolme :L vähä poltti suuta xD meijä oli kaverin kaas tarkotus tehä sillee et laitettas viis kerralla suuhu mut me unohettii xd

     Tänää me myös oltii koko perhee kaas naapuris syömäs,, ja jäätii ofc kyläänki :) ihan kivaaa oli. JA tänää mä alotan kirjottaa ekaa 1Dficciä(::

xxx

#Viivi 

Mooii xd

Tääl ruudun takan kirjottelee siis 12w (-01) tyttö ja helmikuus 13 ♥ fanificcejä One Directionista. Nimi on Viivi ja Viivi asuu jossai päi suomee ;) Mää ite rakastan 1D:tä koko sydämmestäni ♥ ja toivottavasti tekin :)

     Mä kuuntelen tooosi paljo musiikia - joka päivä. Ja 1D on listoilla mukana aina. Ilman musiikkia ei olis 1D:tä, ilman 1D:tä ei olis elämää :/ hui kamala! Noo ois vrmaa elämä kuiteski keksitty vaik ei ois musaa tai 1D:tä... Asiasta viidenteenkymmeneenviiteen Harry on mun lemppari 1D:stä :) koska sen ihanat kiharat, ääni, söpöys ja hauskuus ♥ jajaja joka postaukses en kirjota ficcii ku aattelin et kirjottaisin myös mun päivän tapahtumist x)

     Joo on mul hauskaa jos jotai kiinnostaa mul ei oo best friendii koska en tiedä jaja en jaksa kirjottaa enää nii loppuu nyt ♥

 xoxo

♥:llä Viivi